Hei olen Jenni ja olen itkutreenaaja. Liityin tänään itkutreenaajien kerhoon Pumpui blogin Lotan innostamana. Olen yksi niistä, jotka reagoivat miltei tunteeseen kuin tunteeseen itkemällä (joo onhan se vähän säälittävää). Tänään aamutreeneissä oli agendana hyppyleuanvetoa. Minähän en vielä (huom vielä) vedä yhtäkään leukaa ja sitä tulisi juuri näiden harjoitteiden kautta treenata. MUTTA tänään sitten minulle hieman uudempi ohjaaja ehdotti leuanvedon sijaan rengassoutua ja vaihdoin miltei suoraan rengassoutuihin miettimättä sitä vaihtoehtoa et treenaisin niitä leukoja. Viime viikolla kuitenkin ihan kiltisti hypin tankoon niinkuin muutkin kun Poltteen Jenni kehotti hakeen vaan tarpeeks korkeen boksin et yletyn hyppään. Kun treeni oli ohi, alkoi pukkarissa veetuttaan et miks en vaan voinu haastaa itteeni tekeen niinku muutkin vaan miks luovutin ja tein helpomman vaihtoehdon. Tippa siinä tuli linssiin kun mietin et olin taas huonompi kun muut. Sinänsä tyhmää kun tiiän kyl kuinka paljon oon kehittynyt tuolla salilla mut poraaja mikä poraaja. Miks tarttis ollakkaan niinku muut. Syytän näitä äitihormoneja, se helpottaa vähän.
Joten ollaan ylpeenä osa cryin rossfitters clubia ja porataan niistä upeista onnistumisista myös!!! Jos olet yksi meistä, myönnä se julkisesti ja linkkaa se Lotan blogiin (linkki yllä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti