R.I.P

Haudataan tämä blogi. Aikansa kutakin. Meidät löytää jatkossa http://anopinnaapurissa.blogspot.fi

Tällä viikolla olen

 

Tällä viikolla olen...

hoivannut flunssaista lasta

katsonut liikaa Gilmoren tyttöjä boxilta

käyttänyt lasta epävarmalla terveyskeskuslääkärillä

ollut ylpeä pojastani, joka oli joka lääkärin (varsinkin sen epävarman) unelmapotilas

treenannut rinnallevetoa

nähnyt ystäviä

kuullut salaisuuden

itkenyt

sotkenut lakanat juuri värjätyillä hiuksilla

syönyt herkkuja

viettänyt kaksi päivää Get up messuilla

Ihaillut muiden huikeeta kuntoa ja voimaa

olen ollut tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen

olen myös äsköisen vastapainoksi vihannut peiliä

vienyt pojan mummulaan yökylään

kuunnellut liian monta kertaa soivien lelujen renkutusta

käynyt ystävien upeassa uudessa kodissa

juonut "omenamehua"

välttynyt krapulalta

saanut nukkua yön ilman lapsen aiheuttamaa heräämistä

ikävöinyt lastani

käynyt lenkillä

miettinyt töihinpaluuta

tilannut lastenvaatteita netin kautta

ollut onnellinen

<3

urheilumotivaatiota

Mulla on ollut kalajoen reissusta lähtien hyvä treenidraivi päällä. Serkkuni jo kommentoi facebookin treenipäivityksen alle et rauhottuisit välillä :) pyydän anteeksi et noi spämmää facebook seinää kun en saa muutettua tota treenipäiväkirjaa sellaiseksi ettei se lähettäis kaikkia treenitietoja faceen (sano hep jos osaat neuvoa miten saan tän kuriin). Miksi kirjoittaa treenit muistiin? No, mulla se toimii motivaationa. Tossa Heia heian sovelluksessa on se kiva et tällä viikolla viimeksi tuli info siihen et olin tehnyt viidennenkymmenennen crosstraining tunnin tänä vuonna. Oonhan mä lajia "jo" (lue vasta) puoli vuotta harrastanutkin. Siihen päälle toiminnalliset ja hiitit ni voin olla ylpeä itsestäni. Mikä saa sut salille? Vastaus on helppo: siellä huomaa oman kehityksensä. Siellä saa palautetta ja ohjausta ammatti urheilijoilta/valmentajilta. Siellä tulee kevyt olo.

Mulla on edelleen vaikeuksia sopeutua tähän hitaasti hyvä tulee ajatteluun ton painon pudotuksen suhteen. Toi treenaaminen kuitenkin muistuttaa mua siitä, etten pystyisi kaikkeen 3-4 voima painotteiseen treeniin viikossa paastokaloreita syöden. Myöskin se paastolla/dietillä tulleiden tulosten pysyvyys mietityttää ja sulkee sen mahdollisuuden pois. Kaiken kaikkiaan tää maltillinen tahti tuntuu toimivan. Vaa'alla käyn vieläkin liian tiuhaan ja poraan voimatreenin jälkeisen aamun +2kg:aa vaikka tiedän ettei se ole + kahta kiloa läskiä. Vauvakiloja on tippunut nyt kaiken kaikkiaan 15kg. 7kg vielä aion puristaa mut millä ajalla, sen näyttää vain aika. Mitään ruokavalio muutoksia en ole tehnyt huhtikuun jälkeen joten jatketaan tällä proteiinia + rasvaa linjalla, ei viljaa eikä kevyt tuotteita ja mahd vähän sokeria. Herkkuhimoja "hallitaan" ja hillitään materialismilla suklaapatukan sijaan.

vaikka olis uudet treenihousut, niitä ei kannata laittaa mave päivänä jos ne ei oo tarpeeks pitkät...

Mitä äiti edellä, poika perässä.

Mama Looppaa

yhden päivän askeleet

Mulla on ollut nyt muutaman viikon Polar Loop aktiivisuusranneke käytössä. Siitä pystyy seuraan lepoajat ja istuallaan vietetyt ajat sekä päivittäisen aktiivisuuden matalalla, keskitason ja korkealla intensiteetillä. Se laskee päivittäin kulutetut kalorit ja otetut askeleet. Mulla ei ole tähän sopivaa sykevyötä, joten melko suuntaa antaviahan noi kalorimäärät on kun perustuu aktiivisuustasoon/painoon/pituuteen jne.

Skeptinenhän aina voi olla ja eniten ehkä itseäni häiritsee vekottimessa se et vaikka olisin ollut toiminnallisessa harjoittelussa toi ranneke sanoo et "vielä voisit olla aktiivisempi ja mennä vaikka hölkään 35 minuutiks" kun taas niinä päivinä kun on ottanut pari kävelylenkkiä ni aktiivisuustasot on hyvät. Kyl mä koen toiminnallisen hieman aktiivisemmaks tekemiseks kun kävelyn, mut ku ei ole sitä sykevyötä ni aika lelunahan tää vaan toimii. Sinänsä pidän tosta askel laskurista ja et pystyy seuraan sovelluksen kautta millaisia unijaksoja on yöllä ollut. Tässä on myös ihan normi kello.

Kuten ehkä kuvasta huomaa on mun yöunet ihan kortilla ja jotain olis pikkuhiljaa sille tehtävä et jaksaa. Mut unen määrään nähden aika hyvin oon jaksanut treenailla ja Kalajoen loman jälkeen on ruokavaliokin ollut hallussa. 

Loma Kalajoella

Hip hei ja ollaan palattu loman vietosta kalajoelta. On se meri upee nähtävyys tälläiselle betoniviidakossa asuvalle, että sitä voisi vaan tuijottaa ja tuijottaa.

Jännitin, et millasta on matkustaa ton pikku ukon kans niin pitkä matka, et onko se ajelu pelkkää kitinää. Mut hyvinhän se meni. Hyvin meni myös itse mökkeily. Lapsi nukkui paremmin kuin kotona ja jos alkoi kitisyttään pystyi laittaa pojan puunsäilytyslaatikkoon pulikoimaan (tee se itse amme ämpäristä).

Kelit suosi. Vettä satoi viikon vain yhtenä päivänä. Penikkatautiakin uhmaten lenkkeilin, koska olisko parempaa lenkkimaastoo voinut pyytää. On silti kummallista, et jaksoi hölkötellä, koska syömiset ei ollut hallittua eikä hillittyä koko viikon aikana. Jo se et vetää hiilaria joka aterialla ja syö epäsäännöllisesti tuo pöhöttyneen olon, mutku piti vielä sitä karkkia ja sipsiäkin tunkee naamariinsa. No, lomalla otettakoon rennommin, olen nyt sit motivoituneempana tässä arjessa.

Meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa lomaviikon varalle. Seurusteltiin mukana olleiden sukulaisten kanssa. Syötiin. Käveltiin. Katsottiin pätkivää telkkaria. Hengailtiin rannalla ja lähi terasseilla.

 Kotiin on kuitenkin aina kiva tulla (vaikka täällä on kuuma ku pätsis).

Back in business

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kuva: poltesali instagram

Voi pojat se oli taas kivaa. Good to be back!

Takaisin elävien kirjoissa

Vihdoinkin alkaa hellittää kaamee kesäflunssa. Viikko takaperin lauantaisen Viikinsaarireissun jälkipelinä kuume nousi ja helteistä ei ollut meikäläisellä tietoakaan. Palelin kuin pakkasella. Nelisen päivää sitä kesti ja sit sain kaupan päälle silmätulehduksen pojalta. Alpon kanssa vaihdettiin osia ja oli pojan vuoro sairastaa. Huh. Nyt alkaa helpottaa. Silmät on jälleen auki ja valkoiset. Kurkussa ei kasva enää kaktus, mut yskää on molemmilla.

Yks kaamee puoli sairastelussa (kaiken muun ohella) on ruokahaluttomuus ja ainut mitä tekisi laittaa kurkusta alas on karkki ja sipsi ja kaikki muu epäterveellinen. Tulipahan lepuutettua noita koipiakin ja penikkataudin kivut ei enää tunnu. Ihanaa palailla salille pikku hiljaa kun se tuntuu olevan ainut keino hallita mielitekoja. Kun liikun niin syönkin paremmin ja säännöllisemmin.

Miehellä alkaa tän viikon jälkeen loma ja kivaa reissua Kalajoelle on luvassa. Käydään myös asuntomessuilla haistelemassa sisustuksen trendejä ja pohditaan mikä voisi toimia meidän tulevaisuuden kodissa. Tässä vielä pari kuvaa kuluneelta viikolta Alposta, joka on aina aurinkoinen (paitsi silloin kun se kitisee. Kyllä, sekin kitisee.).

kuva: Iida Korpinen